Ameeba - Illo [tekst, tłumaczenie i interpretacja piosenki]

Tulin ja lähden, täällä olon olen läsnä
Tulit ja lähdet, pään päällä käsi palaa tässä
Tuuli ja tähdet, enkeli hangessa elää selällään
Kuulit ja nähnet, enkeli hangessa elää selällään
Juuret ja jäljet painuu läpi roudasta kun tässä maataan
Juuri nää jäljet selkäranka sekä kantaa että kaivaa
Läpi maasta, läpi maaston, pimeydestä, imee metsä
Itsellensä, puhu itsestä, puut itsestään taipuu maata kohti
Kuulin että lumi peitti sun vartalosi
Maailma virtaa kuin varma joki
Kyllä kylmä opettaa, vanha tosi
Varmaan osin totta kun silmissä sumenee, silmissä tummenee
Kun lumen tummenet heijaa silmissä uudelleen, ja uudelleen
Kyllä sen kuun kuule kun kuuntelee
Auki, auki, hanki, hanki
Ja unohda huumeet, ja kuuntele
Kun kuu puhuu sun juurille
Auki, auki, hanki, hanki
Ja unohda huumeet, ja kuuntele

Sauna on ihminen, ihminen on sauna
Saunassa syntyi kansa, kansassa kasvoi sauna
Sen tietää kun iso selkä sykkii
Koti korpea tietoisuus pyrkii
Nyrkkiin puristettu psyyke
Irrottaa otteessaan kun vanha kansan
Yrtti nostattaa veren päähän, purkautuen pupilleihin
Mä alan hyppii ja heittäytyy tänään, haloo leikkeihin
Nyt näkee saunan ihmisenä, sydämen kiukaana kivisenä
Kauhan voimana ja tiedon vetenä, tuli poikana, lähteen miehenä
Itse nimisenä, niin ulkona kuin sisällä
Oppi on oppia kiittämään sitä ihmettä
Joka tapahtui saunassa, aivan niinkuin kehossa
Kohti miehuutta, koko kansan kehdossa
Löytää elonsa, sadan asteen tulikasteen levossa
Kohta kehu ja keinu lotus-asennossa
Lakea hymy ja syvä katse, rajussa selässä paloarvet
Initiaatioriitti löysi kaupunkilaisen

Ja niin hiljaista että kerrankin kuulet mitä sanotaan hiljaisuudesta
Ajatukset kuultavissa vaivatta seitsemän kuudesta
Tuuleton yö, tähdet ja muutenkin, jopa kuulet mitä tunnet
Kerrankin todessa läsnä ja todella tunnet etkä vaan luule
Pakkasen keskellä, luonnon polvilla, kuun valossa tuun sanomaan
Ihmisen rauhassa eheempi elää, hyvät jutut talossa
Lämpimät kynttilät sekä muutama luminen enkeli pihassa
Huuto metsän ytimeen kaikuineen, vaan ei vihasta
Kiuas sihaltaa hiukan, joutuu vastaan hiellä hiukan
Vettä ulos ja sisään ainakin tuhannen yhden tilkan verran
Ja siitä jopa humallun kerran jos toisenkin
Silloin tällöin jotkut toisetkin tietää mistä puhutaan kun poistuu mielestä loisetkin
Kun se autuus valtaa olemuksen, hetkeksi hetkessä
Ulkona on yhtäkuin sisällä eikä sen enempää minä kuin sinäkään
Ainoo mikä on läsnä on vaan olo, ikään kuin jumalan läsnäolo
Kuin samaan aikaan kaukana muualla sekä nyt ja tässä